Tada-da-dam

Jospa minäkin sanasen lausuisin omista tulevista ja menneistä mahtavista taidonnäytteistäni (= riepukasoista, huomatkaa tämä ylitsevuotava itseluottamus). Ai tosiaan Piichiihän se siis yrittää tässä jotain tekstioksennusta ~

Elikkä elikkä. Ensikesä tulee menemään kokonaan ainakin näillä näkymin Hetalian, Englannin ja Itävallan merkeissä. Enkkuperuukkini on Kaen Norjaperuukin kanssa matkalla Suomeen maailman toiselta puolelta ja toivottavasti tässä ensiviikon aikana hiipii postilaatikkoon astikin. Ja yhteen miittiin saan Kaelta Preussiperuukin lainaksi niin menen siellä sitten CD-Preussina. Ainoa vain, että koska samassa miitissä Kae cossaa Venäjää niin.. Hui. No ehkä selviän sen kanssa.

 Tekeillä on siis piraatti!Englanti, vaikka minulla on huono karma koko cossista tällähetkellä. Koko komeutta punaisine takkineen sun muineen en ala väsätä koska ne ompelukoneet, mutta jonkinlaisen version kuitenkin. Piti piirtää kuva mutta kappas, empäs ole ehtinyt. (Jaksanut.)
 Olen niitä ihmisiä jotka innostuvat kauheasti jostain mutteivät lopulta saa mitään valmiiksi asti ja intoni lopahti lähes täysin, kun hattua varten tilaamani sulat auoin postipaketista. Punainen strutsinsulkani oli mennyt postissa katki, musta sentään oli ehjänä. Olen todella pettynyt noihin sulkiin, ne on kamalan muovisen tuntuisia ja jäykkiä. Vihaan netistä tilaamista juurikin sen takia kun ei kunnolla pysty arvioimaan ostostaan.. Eniveis, petyin koska tahdon hatustani mahdollisimman hienon ja näyttävän, koska muu cossi sitä tuskin tulee olemaan. Mutta ehkä se vielä siitä, en luovuta. ( Ja palkkaan Kaen uhkailemaan minua jollain pelottavalla aina kun alan lannistua ) Lannehuiviin ostamiini helmiin olen sentään erittäin tyytyväinen. Tilailin Esteriinasta parillakympillä kaikkea ihanaa tosiaan tuohon lannehuiviin, hattuun ja kaulakorutarpeiksi. Pari nahkakorua sain tehtyä koulussa, kun ysien luokkaretkeltä poisjääneet tytöt laitettiin suunnittelemaan poikamaisia koruja kässäopettajan juttuihin ja minähän kierona otuksena käytin heti tilaisuutta hyväkseni. Miekassakin menin hävyttömästi aidan alta ja tilasin netistä. Kympillä. Ja voi että, on muuten hieno miekka. Oikeasti, odotin jotain surkeaa muovilerpaketta mutta tuo on yllättävän laadukas hintaansa nähden. Rakastan kaikkia miekkoja ja aseita. Oleellinen tieto, kyllä.. Valkoisen, rimpsuhihaisen ja nauhakaula-aukkoisen piraattipuseron kanssa suunnittelen itsemurhaa eli kokeilen ommella sen itse. Kävin pöllimässä mummon vanhoja lakanoita ( kerran käytettyjä, tuotu seitkytluvulta Venäjältä, Leningradista. Sain kunnon selonteon koko lakanasetin elämästä, vaikka sen kuulemma saakin tuhota. Hieman säälittää kyllä.. Hienot lakanat..) kankaaksi että saan ensin kokeilla onnistuuko tuo ompeleminen multa yhtään millään lailla. Jos onnistuu, ostan kankaat. Jos ei, niin.. Kehittelen jotain muuta sitten. Mulla on selkeä kuva paidasta jonka haluan, ja olen päättänyt sellaisen saada.
Kengät löytyy äidin kaapista, vaikka ne ovatkin kaksinumeroa liian pienet ja hiukkasen liian naiselliset saappaat. Housut pitää katsoa, tahtoisin tummanruskeat mutten omista sellaisia. Niitä en kyllä ala ommella, jos kaupasta ei löydy niin sovellan jotain muuta.
Muuta oleellista hankittavaa tilpehöörää ovat ainakin silmälappu jonka senkin ajattelin itse tehdä, pyssy ja nahkavyö. Vyön saa senkin vanhempien kaapeista kaivettua, mutta pyssy onkin sitten toinen juttu. Sen häätyy olla kunnon musketti. Saapa nähdä mistä sellaisen löydän..

Piraattina tulisin sitten hillumaan Desuconissa lauantai-sunnuntain. Animeconin kanssa saa nyt nähdä mitä teen, kun vänkäriksi sinne olen menossa ja piraatticossi olisi sen asian kanssa yhteen miksattuna hieman epäkäytännöllinen, joten ajatellut jotain kaunista Punk!Englantia sekä Casual!Itävaltaani siellä käytettäväksi.

Punk!Englanniksi ajattelin kelpuuttaa yksinkertaisesti mustat farkut, punaiset converset ( cossaus, loistava tekosyy ostaa kyseiset kengät..) ja jonkinlaisen Britannialippupaidan sekä punaisen palestiinalaishuivin. Yksinkertaista muttei kaunista. Lippupaidan joko ostan jostain netin suuresta ihmemaailmasta tai teen itse kangastusseja raiskaten. Tähänhän voi toki sitten yhdistellä vaikka mitä kivoja niittikoruja sun muuta, mutta yksinkertaisimmillaan se kai menisi ihan noinkin... Voiko tätä edes kutsua cosplayksi?


Casual!Itävaltana olen Oulun Chibiconissa jo käynytkin, ja se toimi ihan hyvin. Isän kaapista pöllitty paitapusero ja puvunhousut, viiden euron liivi kirpparilta ja mustaksi maalatut mokkasaappaat. Unohtamatta tietysti kaulaan istettävää kravattihuivia tai silmälaseja. Kukaan ei tullut haukkumaan minua pystyyn ja paneelityypit jopa tunnistivat minut Itävallaksi. Loistavaa. Meidän photoshootit meni kyllä hieman tiukille, mutta ehkä korjaamme senkin asian tässä joskus.


Tälläistä siis melko varmasti tulossa, muista 'cosplay'suunnitelmisani lähinnä ensivuotta silmällä pitäen tulen selittelemään sitten erikseen. Ja toki selitystä piraatticossin vaiheista, vaikkei se nyt mikään ihmeellinen olekaan.~

Anteeksi surkea asettelu, kuvat ja laatu näin muutenkin. 8D

~Piichii

If you dream, dream the impossible

Kae täällä taas hei. Ei minulla oikeastaan mitään kamalan hienoa asiaa ole, mitä nyt ajattelin hieman selittää pienoisista cosplaysuunnitelmista, joista kaikki eivät todellakaan tule toteutumaan ja joista osa on ihan ihmeellisiä. Mutta mitäpä tuosta.

PiraattiPreussin minä teen aivan varmasti, koska Piille (Piichii on liian pitkä kirjottaa joka väliin) sen menin lupaamaan. Mitään virallista hienoa kuvaa ei ole, mutta minä nyt vedänkin asun pääosin omasta pienestä päästäni. Asu on aikas simppeli, siihen tulee melko yksinkertainen, valkoinen paita ja mustat housut. Hatusta yritän tehdä mahdollisimman hienon, sillä kun saa jonkinlaista näyttävyyttä. Lisäksi muutamia koruja on tulossa. Ja ja. Suurimpana haastena tässä taitaa olla se, että teen ensimmäistä kertaa itse propin. Kyseessä on siis miekka, mahdollisesti myös tikari. Kummankaan teosta ei ole kokemusta ja minä olen liian itsepäinen tutoriaaleihin, joten tämä tulee olemaan mielenkiintoista. Tämä cossi on itse asiassa tavallaan jo vaiheessa, olen jopa hankkinut tarvikkeet tuohon miekkaan (ja tikariin).

Sitten olisi vielä Hetaliasta sailorNorway. En minä tiedä miksi Norjaa haluan cossia, haluanpas vain. Peruukki on tilattu Piin kautta, eiköhän se tästä kohta tule~ Ja koska Norja on noita legendaarisia blondeja, se tulee käymään myös miljoonaan muuhun cossiin. Tuo kiekura on ainoa joka hieman karmii, minä kun en ole oikein taitava niissä... (yritin kerran väsätä kiekuran, krhm, tulos oli hieno) Norjan minä kanssa oikeasti myös aion tehdä, luultavasti kuitenkin vasta ensi vuodelle. Tälle vuodelle kun on tulossa tuo piraattiPreussi ja Preussin SS-takki kaipaa vielä hieman säätöä ja sitä ei ole käytössä pilattu. Lisäksi nuo valkoiset housut epäilyttävät pikkaisen, valkoinen kun ei ole ihan minun värini, housuissa etenkään. Ja sitten se itse peruukki... Sen väri häiritsee. Suomen eBaysta kun ei löytynyt sitä minkä olisin alunperin ihan tosissani halunnut. Eli jouduin tekemään pieniä myönnytyksiä sen suhteen.

Näiden lisäksi Hetaliasta tulen tekemään casualVenäjän Kemin mangapäiville. Siihen loppuu tämän hetken suunnitelmat Hetalian saralta. Kyllähän niitä hulluja suunnitelmia olisi, mutta ne eivät ole ihan hetkeen toteutumassa. En tiedä miten Pii on ajatellut sen Steampunk hommelin, joten siitä en tämän enempää mainitse. Ja ja. Gakuen uniformu olisi kiva kanssa.

Sitten ihan muualle kuin Hetaliaan. Infinity Game on uusi rakkauteni, ja tuo päähenkilö, Long Wei olisi ihana cossattava <3 Parempaa kuvaa en herrasta löytänyt, joten tuo kansi saa luvan kelvata, siitä kun näkee väritkin sun muuta. Ja tuo otsikko on painettu hienosti. Mutta mutta. Tuo asu olisi erilainen verrattuna niihin kaikkiin mitä olen lyhyen elämäni aikana tehnyt. Se ei näytä kauhean monimutkaiselta, mutta siinä on kivoja yksityiskohtia sun muuta. Ja nimenomaan tuon asun haluan tehdä. En sitä cleric pappimitälie modea. Jotenkin Long Wei vei heti pienen sydämeni. Se on jotenkin sellainen tyyppi, josta on aistittavissa jopa pieniä mielenvikaisuuden piirteitä jumalaleikkien kanssa, mutta silti sitä ei nosteta kauhiasti esille. En minä tiedä : D Mutta joo, Long Wei on hieno ja sen haluan kanssa tehdä. En sitten tiedä minne ja milloin - teen kuitenkin joskus.

Ja toinen uusi rakkauteni: Cristo - Orange-eyed Messiah. Rakastan kaikkia neljää hyvin esillä olevaa hahmoa, mutta Towa tai Kamuro olisi ihana cossihahmona. Ei Keissä ja Aokissa mitään vikaa ole, mutta en minä niitä välttämättä cossaamaan ihan ekana lähtisi. Molempiin ilmeisesti pitäisi hankkia uusi peruukki, ellen sitten Towassa tyytyisi hieman poikkeavaan sävyyn ja käyttäisi samaa peruukkia kuin kahdessa edeltävässä. Eli Towaan olisi mahdollisesti jo peruukki. Lisäksi Towalla on aivan ihanat vaatteet joita tuossa kuvassa ei näy, ja joissa olisi taas pikkaisen enemmän haastetta kuin Kamuron vaatteissa. Haastetta toisin toisi ruskettunut iho, minä kun en taas ole ennen maskeerannut sen pahemmin. Mutta tuo viiva kasvoissa on ihana ja ja sillä on pyssyt <3


Mutta sitten Kamuroon. Kamuro on hahmona minusta se ihanin. En minä tiedä yhtään miksi, minä aina pidän noista pahiksista. Peruukki tosin pitäisi hankkia ja minähän en ulkomailta saa tilata (onneksi minulla on Pii *krhm*). Lisäksi Towalla oli ne hienommat vaatteet, enkä minä nyt pikkaisen väsyneenä muista mimmonen asu Kamurolla oli. Mutta molemmat ovat varteen otettavia hahmoja, vaikka Towa kiinnostaisi enemmän. Pitäisi vain tosiaan oikeasti panostaa siihen maskeeraukseen sun muuhun, että siitä saisi hienon.




Koska Studio Ghibli vain on legenda. Haluan tehdä Haurun, koska hahmoon lapsena niin syvästi ihastuin. Etenkin tuota vihreää uniformua ja laseja olen aina rakastanut, ne ovat jostain syystä asuista ehdoton suosikkini. Myös muiden vastaavien klassikkojen cossaaminen innostaisi   - etenkin Ponyon Fujimoton, mutta siinä on peruukki iso ongelma. Joten Haurua tahdon joskus ihan oikeasti cossata, olisi mahtavaa saada kokoon enemmän Ghibli cossaajia. Lisäksi äitini, joka kaikkia Miyazakin elokuvia rakastaa voisi kerrankin olla tyytyväinen hahmovalintaan.


Sitten vielä yksi legenda; Digimon. Henkilökohtaisesti olen aina ollut ennemmin Digimonin kuin Pokemonin kannattaja, vaikka eihän Pokemoneissakaan mitään vikaa ole. Niitä on mukava katsella ja pelata näin hieman vanhempanakin. Viisi ensimmäistä kautta katsoneena kolme hahmoa on painunut mieleeni - Digimon Keisari aka Ken, Yamato ja Kouji neloskaudelta. Etenkin Digimon Keisaria olisi ihana päästä puhuilemaan, mutta tuo taitaa olla minulle ainakin vielä hieman liian vaikea asu. Yamato tosin ei ole aivan sula mahdottomuus, etenkin siinä kakkoskauden koulupuvussa sitä olisi mukava cossata. Mutta silti Digimon Keisari kaikessa mielenvikaisuudessaan, lapsellisuudessaan ja täydellisyydessään olisi juuri minulle sopiva hahmo. Ja sillä on ruoskakin. Koujikin on varteen otettava, mutta sen taidan toteuttaa vain siinä tapauksessa, että joudun muita cosseja varten hankkimaan pitkän, mustan peruukin. Kuitenkin. Digimon cossajia, kuten myös Ghibli cossaajia on nykyään todella vähän. Pitäisi molemmista sarjoista saada aikaan jonkinlainen ryhmäcossi tai jotain.

Ei Kaella mitään kummempaa, päätän tähän jorinani. Ensi kerralla voisin selittää miekastani, kun sen kuitenkin tässä joskus aloitan.

.....Mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus?

Heipä hei vain, siis. Pichän se tässä, toisinaan myös Piichiinä vähän siellä sun täällä (enemmän kyllä täällä) tunnettu tyhjäpäinen omassa pikku hattarakallossaan elelevä maalaisporo. Mitä, pitikö minun siis jotain itsestäni kertoa? Aivan aivan. No ei minussa ole mitään kertomista, ihan tavallinen vähän sitä sun tätä harrasteleva otus joka vihaa pillejä ja täyttää kohtapuoleen kuusitoista. Kärsin lievästä lukihäiriöstä, rakastan värejä, historiaa, kesää ja ehkä myös vähän sinua. Tai sitten pelkään. Piste loppuun ja siirtykäämme tärkeämpiin asioihin, kuten vaikkapa ruotimaan itse asiaa tai jotain sinneppäin. Seuratkaa tienviittaa.

--->

Noin. Cosplay, cosplay.. En oikeastaan tiedä ketä minun tästäkin harrastuksesta pitäisi syyttää. Sitä että joku nimeltämainitsematon sisaruskaksikko tyrkkäsi käteeni ensimmäisen Kamikaze Kaitou Jeannen ja käski lukea, jonka seurauksena pikku Piichii 10v tajusi mitä anime ja manga tarkoittavat? Seiskaluokalla ihanien ihmisten kanssa käymääni käsityökerhoa, jossa valmistui ensimmäinen cosplayvaatteeni, mustapunainen Akatsukitakkini? Vai ah, ihanaa Kitaconlöytöäni alias Kaerua? No ehkä vain menen sieltä mistä aita on matalin ja syytän näitä kaikkia. Mitä cosplay sitten minulle on ja mitä se merkitsee, onkin sitten aivan toinen asia. Cosplay on minulle ennenkaikkea juurikin sitä playta; leikkimistä, näyttelemistä ja siitä tunteesta nauttimista että saa olla täysin joku muu kuin oma itsensä. Asun täydellisyys tai sen kokonaan itsetekeminen ei ole se juttu ainakaan minulle, koska en yksinkertaisesti osaa niitä tehdä. Ompelukoneet ovat aikoja sitten järjestäneet salaliiton minua vastaan eivätkä yksinkertaiset aivoni pysty ymmärtämään tai huiputtamaan niitä, joten ainakaan minun osaltani ei tulla näkemään mitään ompelutaitonäytteitä sun muuta vastaavaa. Kysymys kuuluukin, olenko tällöin oikea cossaaja vai totaalinen wannabe-ernu joka cossaa vain siksi koska kaikki muutkin ja että saa vähän huomiota? Muunmuassa tästä tulette taatusti saamaan tulikivenkatkuisia vuodatuksia, ainakin jos yhtään itseäni tunnen. En kyllä mene takuuseen. 

Takaisin aiheeseen. Siis, koska ompelukoneet eivät tule kysymykseen otan tietysti silmät käteen ja etsin muita keinoja cossiasujen toteuttamiseen. Kaappicossailu, kirpputorit, mummolan ullakko, vaatteiden muokkailu... Soveltaminen, kekseliäisyys ja Kaen ompelutaitojen julma hyväksikäyttö tulevat taatusti olemaan valttikorttejani. Tulokset eivät tietenkään tule olemaan täydellisiä tai välttämättä edes aina hyviä, mutta tämä on sitä ns. vaihtoehtocossausta. Ja entäs sitten? Minulle se ainakin riittää.

Ja vaikka Kae levittääkin ahkerasti keittiöorja-propagandaansa, älkää vain uskoko sitä. Kyllä sekin tekee vaikka ja mitä. ( Ja erhm. Enhän minäkään periaatteessa tee mitään oikeasti järkevää.)  Kuten vaikkapa huolehtii erään pösilön juna-aikatauluista ja noin yleisestikin vain kestää minua. Ja kenen idea edes oli alkaa cossata yhteen? Vai oliko se vain sattumaa? Hmm, en muista enää. Jokatapauksessa kaikki taisi lähteä ideasta tehdä CMV, joka sitten vähän paisui ja tuloksena taitaa olla Tautiluokitus. ( Minun keksimäni nimi muuten, ja hämärä flashback kertoo jotain jostain Kotiteollisuuden kappaleesta jonka seuraksena Piichiin aivot ylikuormittuivat..) Kaeru on meistä se fiksu osapuoli, minä se joka rynnii päin seiniä ja tulee lopulta tavalla tai toisella ryssimään kaiken. Hetalia taitaa olla molemmille se ykkösarja ainakin tällähetkellä, mutta mistäs sitä tietää mitä me vielä keksitään. Lupaan ainakin omalta osaltani tarjota valitusta, kitinää, mukasyvällistä pohdintaa, conitunnelmia ja paskoja teinipeilinaamacossauskuvia. Liian suurien unelmien maalailua. Semmottii. Ja omana haavenani on kerätä mahdollisimman paljon hetalisteja kasaan ja kuvata kunnon CMV, jossa on paaaljon hahmoja mukana ja vaikka mitä. 

Adios. " Ei se ole illuusio, se vain näyttää siltä."

~Piichii kiittää ja kumartaa

Pieni sammakko

No minut sitten laitettiin kirjoittamaan tämä kuuluisa ensimmäinen viesti, jossa minä aion höpistä siitä kaikkein tärkeimmästä asiasta - itsestäni. Itsekehu haisee Helsinkiin saakka. Eli minä tosiaan olen Kaeru, vaikka minut netissä monella muullakin nimellä tunnetaan.

Mutta minä tosiaan olen meistä kahdesta porosta se eteläisempi, joka asuu vielä suhteellisen lähellä sivistystä kohta-Oulussa. Animea ja mangaa aloin seurata jo 2004 tai 2005, eikä mieleni ole sen jälkeen ollut mitenkään puhtoinen.Viisitoista talvea minä nyt olen elämäni aikana nähnyt, eli mikään kauhean ikäloppu en ole.
 Cosplaysta olen unelmoinut jo useita vuosia, mutta mitään en ole saanut aikaiseksi. Tähän tuli muutos muutaman ihanan ihmisen ansiosta, jotka heittivät idean erään foorumiporukan sisäisestä Hetalia-ryhmäcosplaysta Traconiin. Ja tässä sitä ollaan, cossaukseen koukussa paria asua myöhemmin. Jos miettii kuka minä olen, niin suurin saavutus on luultavasti Frostbitessa cossattu Englannin piraattiversio. Muutkin cossit ovat sitten Hetaliasta, Hong Kong ja Preussi on julkisesti vedetty ja Preussilla tämä vuosi taitaakin pääosin mennä.

 Ja minähän en välitä pätkääkään siitä, että Hetalia on massasarja ja hyi kauhea. Minun kaltaiselleni historianimijälle Hetalia vain antaa suuren inspiraation innostua opiskeluista entistä enemmän ja sen suomat cosplaymahdollisuudet ovat varmasti suuremmat kuin monessa muussa sarjassa. Lisäksi Hetaliacossaajana minä pyrin tekemään hieman harvinaisempia asuja.

 Ja mikä Tautiluokitus sitten on? Kyseessä on minun ja ystäväni Piichiin pienoinen cosplayduo, joka häiriköi ihmisiä pitkin Suomea. Minulla ei itseasiassa ole hajuakaan siitä keneltä tuo nimi loppujen lopuksi tuli, sillä minä en ollut osallisena siinä. Tosiaan tavoitteena olisi cossata yhdessä monta vuotta, monissa tapahtumissa ja kesälle ollaan jo suunniteltu photoshootia ja CMV'n tekoa, näin pienenä spoilerina.
 Mikä minun osallisuus tässä on? Ei hajuakaan. Rehellisesti sanottuna Piichii on minun keittiöorjani joka tekee ihan kaiken ja minä vain olen mukana. Suurin saavutukseni taitaa olla se, että minä menin toitottamaan tuolle hutilolle sen, että kyllä ne junat sieltä pohjoisemmasta Ouluun ihan normaalisti Chibicon-lauantaina kulkevat, ehehe.
 Mitä minä sitten täällä blogissa? Minä ainakin teen joitain conraportteja sopusoinnussa Piin kanssa, lisäilen WIP-kuvia ja selitän cosplaysuunnitelmista. Lisäksi suunnitelmissa olisi jonkinasteiset tutoriaalit ja perinteinen kritisointi ties mistä. 

 Mutta minä tästä hiljenen ja annan vuoron Piichiille, joka toivottavasti saa jotain viisaampaa aikaan.

 ~Kaeru