.....Mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus?

Heipä hei vain, siis. Pichän se tässä, toisinaan myös Piichiinä vähän siellä sun täällä (enemmän kyllä täällä) tunnettu tyhjäpäinen omassa pikku hattarakallossaan elelevä maalaisporo. Mitä, pitikö minun siis jotain itsestäni kertoa? Aivan aivan. No ei minussa ole mitään kertomista, ihan tavallinen vähän sitä sun tätä harrasteleva otus joka vihaa pillejä ja täyttää kohtapuoleen kuusitoista. Kärsin lievästä lukihäiriöstä, rakastan värejä, historiaa, kesää ja ehkä myös vähän sinua. Tai sitten pelkään. Piste loppuun ja siirtykäämme tärkeämpiin asioihin, kuten vaikkapa ruotimaan itse asiaa tai jotain sinneppäin. Seuratkaa tienviittaa.

--->

Noin. Cosplay, cosplay.. En oikeastaan tiedä ketä minun tästäkin harrastuksesta pitäisi syyttää. Sitä että joku nimeltämainitsematon sisaruskaksikko tyrkkäsi käteeni ensimmäisen Kamikaze Kaitou Jeannen ja käski lukea, jonka seurauksena pikku Piichii 10v tajusi mitä anime ja manga tarkoittavat? Seiskaluokalla ihanien ihmisten kanssa käymääni käsityökerhoa, jossa valmistui ensimmäinen cosplayvaatteeni, mustapunainen Akatsukitakkini? Vai ah, ihanaa Kitaconlöytöäni alias Kaerua? No ehkä vain menen sieltä mistä aita on matalin ja syytän näitä kaikkia. Mitä cosplay sitten minulle on ja mitä se merkitsee, onkin sitten aivan toinen asia. Cosplay on minulle ennenkaikkea juurikin sitä playta; leikkimistä, näyttelemistä ja siitä tunteesta nauttimista että saa olla täysin joku muu kuin oma itsensä. Asun täydellisyys tai sen kokonaan itsetekeminen ei ole se juttu ainakaan minulle, koska en yksinkertaisesti osaa niitä tehdä. Ompelukoneet ovat aikoja sitten järjestäneet salaliiton minua vastaan eivätkä yksinkertaiset aivoni pysty ymmärtämään tai huiputtamaan niitä, joten ainakaan minun osaltani ei tulla näkemään mitään ompelutaitonäytteitä sun muuta vastaavaa. Kysymys kuuluukin, olenko tällöin oikea cossaaja vai totaalinen wannabe-ernu joka cossaa vain siksi koska kaikki muutkin ja että saa vähän huomiota? Muunmuassa tästä tulette taatusti saamaan tulikivenkatkuisia vuodatuksia, ainakin jos yhtään itseäni tunnen. En kyllä mene takuuseen. 

Takaisin aiheeseen. Siis, koska ompelukoneet eivät tule kysymykseen otan tietysti silmät käteen ja etsin muita keinoja cossiasujen toteuttamiseen. Kaappicossailu, kirpputorit, mummolan ullakko, vaatteiden muokkailu... Soveltaminen, kekseliäisyys ja Kaen ompelutaitojen julma hyväksikäyttö tulevat taatusti olemaan valttikorttejani. Tulokset eivät tietenkään tule olemaan täydellisiä tai välttämättä edes aina hyviä, mutta tämä on sitä ns. vaihtoehtocossausta. Ja entäs sitten? Minulle se ainakin riittää.

Ja vaikka Kae levittääkin ahkerasti keittiöorja-propagandaansa, älkää vain uskoko sitä. Kyllä sekin tekee vaikka ja mitä. ( Ja erhm. Enhän minäkään periaatteessa tee mitään oikeasti järkevää.)  Kuten vaikkapa huolehtii erään pösilön juna-aikatauluista ja noin yleisestikin vain kestää minua. Ja kenen idea edes oli alkaa cossata yhteen? Vai oliko se vain sattumaa? Hmm, en muista enää. Jokatapauksessa kaikki taisi lähteä ideasta tehdä CMV, joka sitten vähän paisui ja tuloksena taitaa olla Tautiluokitus. ( Minun keksimäni nimi muuten, ja hämärä flashback kertoo jotain jostain Kotiteollisuuden kappaleesta jonka seuraksena Piichiin aivot ylikuormittuivat..) Kaeru on meistä se fiksu osapuoli, minä se joka rynnii päin seiniä ja tulee lopulta tavalla tai toisella ryssimään kaiken. Hetalia taitaa olla molemmille se ykkösarja ainakin tällähetkellä, mutta mistäs sitä tietää mitä me vielä keksitään. Lupaan ainakin omalta osaltani tarjota valitusta, kitinää, mukasyvällistä pohdintaa, conitunnelmia ja paskoja teinipeilinaamacossauskuvia. Liian suurien unelmien maalailua. Semmottii. Ja omana haavenani on kerätä mahdollisimman paljon hetalisteja kasaan ja kuvata kunnon CMV, jossa on paaaljon hahmoja mukana ja vaikka mitä. 

Adios. " Ei se ole illuusio, se vain näyttää siltä."

~Piichii kiittää ja kumartaa